27. marraskuuta 2016

Rooman maamerkit

Rooma on äärimmäisen kuvauksellinen paikka ja joka puolelta löytyy jotain upeaa. Liikkuminen Roomassa voi olla vähän hidasta, kun parin minuutin välein on lähes pakko pysähtyä ikuistamaan jotain muistikortille. :D Kokosin tähän postaukseen kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja maamerkit, joita vaan ei voi ohittaa. Vaikka itsekin vietin aika paljon aikaa linssin takana, täytyy kyllä sanoa, että vähän hirvitti ne turistit, jotka näyttivät ottavan aivan kaikesta (kännykkä)räpsyjä eivätkä sitten edes jääneet katselemaan kuvaamaansa kohdetta livenä. Mielestäni reissukuvien ottamisen tarkoitus on ihan muu kuin se, että voi sitten vasta kotona katsoa, missäs me oikein oltiinkaan... No, kukin tavallaan.


Colosseum. Ällistyttävän hieno rakennus, vaikka onkin jo ihan raunioina. Onneksi restaurointityöt oltiin juuri ennen matkaamme saatu päätökseen, joten päästiin ihailemaan tätä maailmankuulua areenaa ilman rakennustelineitä.



Piazza Navona ja sen suihkulähteet. Istuskeltiin täällä syömässä maailman parasta pizzaa, joka ostettiin lähistöllä olevasta Pizza Rustica -ravintolasta. Harmi vaan, että sitä kyseistä pizzaa ei ollut kuin yhtenä päivänä tarjolla...





Pantheon oli mun lempparipaikka. Käytiinkin siellä varmaan viitisen kertaa, heh. Se tunne, kun astuu kirkkoon sisään ja näkee ensimmäistä kertaa tuon katon... Se oli ikimuistoista. Täällä olisi ollut kiva olla sateella - harvassa rakennuksessa sataa sisään ja vielä tarkoituksella.




Viktor Emanuel II:n monumentti eli tuttavallisemmin "kermakakku". Valtava ja pramea pytinki erottui muusta katukuvasta hohtavalla valkoisuudellaan.

Largo di Torre Argentina eli tuttavallisemmin "kissa-aukio". Täällä raunioiden keskellä asustelee satoja kissoja, sillä täällä toimii kodittomien kissojen hoitokoti. Kävin paijailemassa muutamaa ihanuutta ja arvatkaa vaan, tekikö mieli allekirjoittaa adoptiopaperit.

Espanjalaiset portaat olivat remontissa visiitimme aikana. Piazza Barberinilla sijaitseva Fontana del Tritone oli jokseenkin vaatimaton muiden Rooman suihkulähteiden rinnalla.


Vatikaani ja Pietarinkirkko + Tiberin rantaa.

Trasteveressa sijaitsevalta Gianicolo-kukkulalta avautuu päheät maisemat Rooman yli. Meidän kartta oli virheellinen eikä meinattu millään löytää tänne. Kuljettiin jossain ihme solassa autotien varrella, mutta pitkän harhailun jälkeen päästiin lopulta perille. Ihan hieno paikka, mutta ei täällä kauaa viihtynyt, kun ei ollut penkkejä eikä viitsinyt istua maassa vaaleiden housujen kanssa. PS. Bongaa kuvasta pyöreäkattoinen Pantheon ja Viktor Emanuel II:n monumentti!


Fontana di Trevi oli vieläkin suurempi, mitä etukäteen kuvittelin. Sen massiivisuutta vielä korosti se, että se sijaitsi niin pikkuruisella aukiolla. Täällä oli aina ihan järkyttävä määrä ihmisiä kellon ympäri. Eikä mikään ihme, sillä onhan tämä Rooman - ellei koko maailman - näyttävin suihkulähde.

Santa Maria di Trastevere -kirkko on ulkoa vaatimattoman näköinen, mutta sisältä kaikkine kultakoristuksineen todella vaikuttava. Sen edustalla olevan suihkulähteen portaat ovat suosittu levähdys- ja eväspaikka. Trastevereen pääsee kulkemaan mm. Ponte Sisto -kävelysillan kautta.

Piazza del Popolo - ihmisten aukio - oli ainakin aamuvarhaisella melko hiljainen.


Castel Sant'Angelo. Täälläkään ei käyty sisällä, mutta ulkoapäin se tuli varsin tutuksi, sillä hotellimme sijaitsi sen läheisyydessä. Parhaimmillaan se oli mielestäni yömyöhään, kun turistilaumat ja kaupustelijat olivat kaikonneet. Ylipäätään Roomassa kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kaikki nähtävyydet myös pimeällä, jolloin tunnelma on ihan eri kuin päivänpaisteessa.

22. marraskuuta 2016

No sitä gelatoa (ja muutakin asiaa Rooman ruokamaailmasta)

Monet lähtevät Roomaan paitsi katselemaan historiallisia nähtävyyksiä myös herkuttelemaan hyvällä ruoalla. Valitettavan monelta taholta olen kuitenkin kuullut, että suuressa osassa ravintoloita ruoka on ala-arvoista, sillä valtaosa asiakaskunnasta koostuu turisteista. Ravintolanpitäjille ei ole juurikaan väliä, vaikka ruoka osoittautuisi pettymykseksi eikä asiakas haluaisi palata samaan paikkaan enää koskaan, sillä seuraavana päivänä on kuitenkin tuhat uutta nälkäistä turistia jonottamassa pöytää.

Vinkeistä viisastuneina osasimme vältellä kaikkia ravintoloita, jotka a) sijaitsivat nähtävyyksien ja piazzojen välittömässä läheisyydessä, b) mainostivat turisti-menua ja c) tarvitsivat ovelleen sisäänheittäjiä. Onnistuimmekin löytämään todella hyviä paikkoja ja yhtä iltaa lukuun ottamatta ruoka oli järjestään todella hyvää.

Aamupala meillä tuli hotellin kautta. Käytännössä se tarkoitti lipuketta, jolla sai lähikahvilasta kupin teetä/kahvia ja croissantin. Taitaa vissiin olla aika yleistä, että paikallisetkin käyvät aamulla nopeasti kahvilan tiskillä kiskaisemassa vain espresson naamaan ennen kuin suuntaavat töihinsä.

Ravintoloihin kannattaa suunnata iltaisin vasta klo 20 maissa tai myöhemmin. Turistiraflat ovat toki avoinna aamusta iltaan, mutta nyrkkisääntö kuulemma on, ettei mikään kunnollinen paikka ole auki kuudelta. On ihanaa seurata, kun kaupunkikuva muuttuu illan hämärtyessä. Pöytiä ja tuolia kannetaan kaduille ja yhtäkkiä joka puolelta levittäytyy huumaava ruoan tuoksu.

Mielestäni paras vinkki Roomaan matkaaville syömisten suhteen on, että kannattaa etsiä kivan oloinen ruokapaikka jo päivällä ja varata sieltä illaksi pöytä. Opimme kantapään kautta, että siinä vaiheessa ei ole enää kovin mieltä ylentävää etsiä sopivaa ravintolaa, kun nälkä kurnii jo mahassa. Yhtenä iltana oli vain pakko saada jostain purtavaa ja päädyimme turistiansaan, jossa ruoka oli ihan mautonta. Pöh.

Ihan iltamyöhään asti ei jaksa tallustaa Rooman katuja, ellei tankkaa välillä. Me syötiin päivittäin lounaaksi pizzaa, jota sai ostettua kilohinnalla haluamansa kokoisina paloina. Ja voi pojat, ne pizzat oli parhaita ikinä. Siis katsokaa nyt noita! Naaaaaam.

Joka välissä piti mättää gelatoa. Tietysti. Gelaterioita on Roomassa joka kulmassa, mutta mistä sitä sitten tietää, mihin niistä kannattaa mennä? Kaikkialta kuulin saman ohjeen ja matkan aikana todistin sen pitävän hyvin paikkansa. Kannattaa aina ennen tilaamista käydä tsekkaamassa banaanijäätelön väri. Jos se on keltaista tai valkoista, käänny samantien pois ja etsi seuraava paikka, sillä väri- ja lisäaineilla kyllästetty gelato ei vaan maistu kovin hyvältä. Jos taas banaanijäätelö on tylsän ruskeaa, olet löytänyt gelaterian, jossa tarjolla on "aitoa tavaraa" ja voit valmistautua upeaan makuelämykseen.

Reissun tavoitteena oli maistaa mahdollisimman montaa eri jäätelömakua. Omaksi suosikikseni nousi hieman erikoisempi rosmariini-hunaja-sitruuna sekä Ferrero Rocher ja vadelmasorbetti. Nam.

Suosikeiksemme nousivat seuraavat gelateriat:

1. Tripadvisorissakin mainetta niittänyt Gelateria del Teatro (Via dei Coronari 65-66), jossa oli tarjolla perussettien lisäksi oudompiakin makuja (esim. tumma suklaa-punaviini)

2. Trasteveren hurmaava Fior di Luna (Via della Lungaretta 96)

3. Palatinon kukkulan lähettyvillä sijaitseva Gelateria ai Cerchi (Via dei Cerchi 61)

4. perusvarma ja aina vilkas Giolitti (Via degli Uffici del Vicario 40)

5. Pantheonin läheisyydessä oleva Gelateria Della Palma (Via della Maddalena 19-23), jossa tarjolla on 150 (!) eri makua

Roomassa ei muuten tarvitse kuluttaa pennosiaan juomaveden ostamiseen, sillä kadunkulmissa on hanoja, joista saa ilmaiseksi täytettyä pullonsa juomakelpoisella vedellä. Jossain paikoissa sai ilmaiseksi jopa vichyä! Itse yleensä ulkomailla matkustaessani arastelen herkkävatsaisena hanaveden juomista, mutta täällä ei ollut mitään ongelmia asian kanssa.

Jotenkin yllätyin siitä, että Roomassa kaikkien ravintoloiden menut muistuttivat hyvin paljon toisiaan. Tavallaan oli helppoa, kun ei tarvinnut juuri miettiä, mitä tänään syötäisiin, kun tarjolla oli lähinnä pizzaa ja pastaa. Alkupalaksi prosciuttoa, mozzarellaa ja cantaloupea. Kiinalaisia ravintoloita ynnä muita "erikoisuuksia" ei näkynyt mailla halmeilla.

Kaiken kaikkiaan Rooman ravintolakokemukset ylittivät odotukseni, vaikka en olekaan mikään suurin italialaisen ruoan fani. Siinä vaan on jotain niin taianomaista, kun tarkenee istua iltamyöhään kesähepenissä ulkona ja nauttia kynttilänvalossa edullista viiniä ja hyvää ruokaa. Ai että, kyllä elämä on ihanaa.

21. marraskuuta 2016

Trasteveren kujilla

Rooman matkalla viihdyin parhaiten Trasteveren kaupunginosassa. Kun aivan ydinkeskustan hektinen meno alkoi jurppia, oli kiva pyrähtää joen toiselle puolelle vähän rauhoittumaan. Ei silti, ainakin näin sesonkiaikana myös Trastevere suorastaan kuhisi turisteja, mutta jossain sivukujilla sai sentään edes hetken aikaa olla ihan kaksistaan. Jotain taikaa noissa puna-kelta-oransseissa, maalia rapisevissa ja muratin peittämissä taloissa vaan on. Huhun mukaan Trasteverestä löytyy myös parhaat ravintolat ja me syötiinkin täällä lähes jokaisena päivänä.

20. marraskuuta 2016

Pietarinkirkko ja muut Vatikaanin ihmeet


Rooman ykkösnähtävyys on varmasti Vatikaanivaltio. Kuulin paikan päällä jonkun oppaan suusta, että Pietarinkirkossa ja Vatikaanin museoissa vierailee päivittäin jopa 25 000 ihmistä. Ihan käsittämätön määrä populaa!

Täällä jos jossain kannattaa käydä sisällä asti, vaikka väentungos ahdistaisikin. Pietarinkirkko on ehdottomasti yksi maailman mieleenpainuvimmista paikoista. Ja jos etukäteen tietää hyvät vinkit, voi päästä sisään jopa jonottamatta - myös sesonkiaikana!

Paras saamani neuvo matkustukseen liittyen on ollut: mikäli haluat mennä Vatikaanin museoihin, osta liput etukäteen. Lippuja saa Vatikaanin museon sivuilta. Meille riitti hyvin ihan vain pääsyliput, mutta tarjolla on myös opastettuja kierroksia. Liput tulee joka tapauksessa varata tietylle päivälle ja tietylle kellonajalle. Varausmaksua on 4 € per lippu, mutta usko pois, tässä kohdassa ei kannata alkaa kitsastelemaan.

En tiedä, miten paljon väkeä joskus talvikuukausina on paikalla, mutta ainakin heinäkuun lopussa jo ennen museon aukeamista sisäänkäynnin ulkopuolella jonotti tuhansia ihmisiä. Se jono oli satojen metrien pituinen! Kaiken lisäksi jonosta laskettiin ihmisiä sisään vain silloin, kun etukäteen lipun ostaneiden joukko väheni tarpeeksi ja käytännössä ihmiset vain istuivat surkeina kadulla odottamassa vuoroaan. Tuntikausia. Tässä vaiheessa tajusin, että ne varausmaksuun menneet neljä euroa olivat fiksuin sijoitus, mitä olen ikinä tehnyt. Me onnekkaat päästiin marssimaan lippuinemme kaikkien ohi suoraan sisään. Mikä VIP-tunne! Lipputiskillä joutuu vielä vaihtamaan kotona printatun maksutositteen viralliseksi lipuksi, mutta tässäkin vaiheessa jonossa meidän edellä oli peräti yksi ihminen. 

Lähes kaikki muut tuntuivat kulkevan isoissa ryhmissä ja toki näyttelyistä voi saada enemmän irti, jos on opas mukana. Me kuitenkin tykätään molemmat kulkea mieluummin omaan tahtiimme. Onnistui aivan mainiosti niinkin enkä usko, että ainakaan itselleni historiallisten knoppitietojen kuuleminen olisi tuonut mitään lisäarvoa jo valmiiksi upealle kierrokselle.


Oli jotenkin huvittavaa, että kaikki oli niin älyttömän hulppeaa. Nää ei oo tainnut kuulla valkoisista koruttomista katoista? Tai siitä, että lattian voi rakentaa muustakin kuin marmorista? Ymmärrän nyt, miksi Vatikaanin omaisuutta pidetään mittaamattoman arvokkaana.

Välillä oli ihana päästä sisäpihalle, jossa oli vähän tilaa hengittää. Voin kertoa, että sisätilat eivät ole ilmastoituja ja se järjetön ihmismäärä kapeilla käytävillä ahdistanee ihan jokaista. Olin yllättynyt, että museosta löytyi myös modernia taidetta, kuten tuo kultainen pyörivä pallo.

Aika nopeasti sitä ihminen tottuu ympäristöönsä. Tuolla museossa kulkiessa turtui nopeasti siihen överiin hulppeuteen. Seitsemänkymmenennen huoneen kohdalla sitä väkisinkin ajattelee vain, että kappas vaan, taas joku patsas/katto/kupoli/muu maailmankuulu taideaarre, mennääs eteenpäin. No ei, olihan ne nyt äärimmäisen vaikuttavia, mutta yhden päivän aikana tulee enemmän hienoja juttuja kuin yksi pieni ihminen voi kerralla sisäistää.

Kyllä ne lattioistakin on siellä osannut tehdä aika näyttäviä.

Vatikaanin museossa oma lempparini oli tämä hurjan pitkä karttahuone.

Sikstuksen kappeli on kierroksen "huipentuma". Tai ainakin sellaiset odotukset siitä on luotu. Itsekin toki odotin näkeväni omin silmin yhden kristinuskon pyhimmistä paikoista. Tosiasiassa tunnelma oli todella kaukana mistään pyhästä. Huone oli ahdettu äärimmilleen täyteen turisteja, joita vartijat yrittivät turhaan pitää hiljaisina huutamalla jatkuvasti kovaäänisten kautta "Silenzio! Silence!". Saattaapi olla, että itsekin rikoin sääntöjä ottamalla salakuvan kuuluisista kattomaalauksista...

Rikoimme kappelissa puolivahingossa myös toista ohjetta ja se osoittautuikin aivan mielettömän hyväksi onnenkantamoiseksi. Poistuimme kappelin sivuovesta, joka oli ilmeisesti tarkoitettu vain ryhmille. Ovella seissyt vartija ei kuitenkaan sanonut mitään. Ryhmäovesta emme joutuneetkaan takaisin pihalle, vaan pääsimme suoraan Pietarinkirkkoon ja sen kupoliin johtavalle sisäänkäynnille. Hohoo! Taas vältimme pelottavan pitkät jonot ihmisiä, jotka jonottivat turvatarkastukseen kirkon pihalla. Hurraa! Kirkkoon pääsee ilmaiseksi, mutta kupoliin kiipeäminen maksaa jokusen euron.

Alhaalta pihalta katsoessa ei voi tajuta, kuinka valtavan suuri alue kirkon katto on. Kupoliin kiipeäminen oli mahtava kokemus, vaikkakin satojen portaiden nouseminen helteessä meinasi viedä kaikki mehut. Ahtaanpaikankammokin nosti päätään, kun käytävät ja portaikot olivat välillä todella kapeita.


Loppujen lopuksi kuitenkin selvittiin ylös asti ja päästiin tiirailemaan Rooman kattojen yli maailman menoa. Melko päheät näkymät!


Kupolin sisäpuolelta päästiin näkemään ensi vilkaisut sisätiloista. Vielä tässäkään vaiheessa ei tajunnut, miten suuri Pietarinkirkko on. Kun katsoi noita mosaiikkiseiniä, alkoi ymmärtää, miksi kyseisen pytingin rakentamisessa on kestänyt yli 100 vuotta. Jollain on tosiaan ollut kärsivällisyys koetuksella noita pikkupalasia asetellessa, huh huh.

Kupolista laskeuduttuamme pääsimme kiertelemään kirkon sisällä. Sanonpa vaan, että HUH!!! Joka kulman takaa löytyi uusi alttari ja mulle alkoi pikkuhiljaa valkenemaan, miksi moni on sanonut etsineensä jotain tiettyä hautaa/alttaria/patsasta/maalausta, mutta ei vaan ole löytänyt sitä. No ei kai, tämä kirkko on ihan VALTAVA.

Että semmonen pytinki. Yllättävä, ällistyttävä, mykistävä, jumalainen.

Kyllä sitä tuntee itsensä mitättömän pieneksi.

Ja sitten muutamien tuntien kiertelyn jälkeen olikin aika jättää hyvästit Vatikaanille. Sadepilvet lähestyivät uhkaavasti, joten kömmittiin takaisin hotellille lepuuttamaan hetkeksi väsyneitä jalkojamme ennen uusia seikkailuja. Niistä lisää myöhemmin!