14. joulukuuta 2016

Tampereen joulutunnelmaa

Käytiin viikonloppuna kiertelemässä Tampereen joulutorilla. Pienet kojut olivat suloisia, mutta eniten minua ilahduttivat kaikki ihanat jouluvalot. Tuo valtava punainen joulupallo oli upea! Ihasteltiin myös tavaratalojen jouluikkunoita. Stockan ikkuna vei jälleen kerran voiton 6-0.

13. joulukuuta 2016

Ice ice baby









Nämä kuvat on otettu viime viikonloppuna Näsijärven rannalta. Vaikka talven kauneus liitetään usein lumeen, niin kyllä jääkin osaa olla kaunista! :)

27. marraskuuta 2016

Rooman maamerkit

Rooma on äärimmäisen kuvauksellinen paikka ja joka puolelta löytyy jotain upeaa. Liikkuminen Roomassa voi olla vähän hidasta, kun parin minuutin välein on lähes pakko pysähtyä ikuistamaan jotain muistikortille. :D Kokosin tähän postaukseen kaikki tärkeimmät nähtävyydet ja maamerkit, joita vaan ei voi ohittaa. Vaikka itsekin vietin aika paljon aikaa linssin takana, täytyy kyllä sanoa, että vähän hirvitti ne turistit, jotka näyttivät ottavan aivan kaikesta (kännykkä)räpsyjä eivätkä sitten edes jääneet katselemaan kuvaamaansa kohdetta livenä. Mielestäni reissukuvien ottamisen tarkoitus on ihan muu kuin se, että voi sitten vasta kotona katsoa, missäs me oikein oltiinkaan... No, kukin tavallaan.


Colosseum. Ällistyttävän hieno rakennus, vaikka onkin jo ihan raunioina. Onneksi restaurointityöt oltiin juuri ennen matkaamme saatu päätökseen, joten päästiin ihailemaan tätä maailmankuulua areenaa ilman rakennustelineitä.



Piazza Navona ja sen suihkulähteet. Istuskeltiin täällä syömässä maailman parasta pizzaa, joka ostettiin lähistöllä olevasta Pizza Rustica -ravintolasta. Harmi vaan, että sitä kyseistä pizzaa ei ollut kuin yhtenä päivänä tarjolla...





Pantheon oli mun lempparipaikka. Käytiinkin siellä varmaan viitisen kertaa, heh. Se tunne, kun astuu kirkkoon sisään ja näkee ensimmäistä kertaa tuon katon... Se oli ikimuistoista. Täällä olisi ollut kiva olla sateella - harvassa rakennuksessa sataa sisään ja vielä tarkoituksella.




Viktor Emanuel II:n monumentti eli tuttavallisemmin "kermakakku". Valtava ja pramea pytinki erottui muusta katukuvasta hohtavalla valkoisuudellaan.

Largo di Torre Argentina eli tuttavallisemmin "kissa-aukio". Täällä raunioiden keskellä asustelee satoja kissoja, sillä täällä toimii kodittomien kissojen hoitokoti. Kävin paijailemassa muutamaa ihanuutta ja arvatkaa vaan, tekikö mieli allekirjoittaa adoptiopaperit.

Espanjalaiset portaat olivat remontissa visiitimme aikana. Piazza Barberinilla sijaitseva Fontana del Tritone oli jokseenkin vaatimaton muiden Rooman suihkulähteiden rinnalla.


Vatikaani ja Pietarinkirkko + Tiberin rantaa.

Trasteveressa sijaitsevalta Gianicolo-kukkulalta avautuu päheät maisemat Rooman yli. Meidän kartta oli virheellinen eikä meinattu millään löytää tänne. Kuljettiin jossain ihme solassa autotien varrella, mutta pitkän harhailun jälkeen päästiin lopulta perille. Ihan hieno paikka, mutta ei täällä kauaa viihtynyt, kun ei ollut penkkejä eikä viitsinyt istua maassa vaaleiden housujen kanssa. PS. Bongaa kuvasta pyöreäkattoinen Pantheon ja Viktor Emanuel II:n monumentti!


Fontana di Trevi oli vieläkin suurempi, mitä etukäteen kuvittelin. Sen massiivisuutta vielä korosti se, että se sijaitsi niin pikkuruisella aukiolla. Täällä oli aina ihan järkyttävä määrä ihmisiä kellon ympäri. Eikä mikään ihme, sillä onhan tämä Rooman - ellei koko maailman - näyttävin suihkulähde.

Santa Maria di Trastevere -kirkko on ulkoa vaatimattoman näköinen, mutta sisältä kaikkine kultakoristuksineen todella vaikuttava. Sen edustalla olevan suihkulähteen portaat ovat suosittu levähdys- ja eväspaikka. Trastevereen pääsee kulkemaan mm. Ponte Sisto -kävelysillan kautta.

Piazza del Popolo - ihmisten aukio - oli ainakin aamuvarhaisella melko hiljainen.


Castel Sant'Angelo. Täälläkään ei käyty sisällä, mutta ulkoapäin se tuli varsin tutuksi, sillä hotellimme sijaitsi sen läheisyydessä. Parhaimmillaan se oli mielestäni yömyöhään, kun turistilaumat ja kaupustelijat olivat kaikonneet. Ylipäätään Roomassa kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa kaikki nähtävyydet myös pimeällä, jolloin tunnelma on ihan eri kuin päivänpaisteessa.

22. marraskuuta 2016

No sitä gelatoa (ja muutakin asiaa Rooman ruokamaailmasta)

Monet lähtevät Roomaan paitsi katselemaan historiallisia nähtävyyksiä myös herkuttelemaan hyvällä ruoalla. Valitettavan monelta taholta olen kuitenkin kuullut, että suuressa osassa ravintoloita ruoka on ala-arvoista, sillä valtaosa asiakaskunnasta koostuu turisteista. Ravintolanpitäjille ei ole juurikaan väliä, vaikka ruoka osoittautuisi pettymykseksi eikä asiakas haluaisi palata samaan paikkaan enää koskaan, sillä seuraavana päivänä on kuitenkin tuhat uutta nälkäistä turistia jonottamassa pöytää.

Vinkeistä viisastuneina osasimme vältellä kaikkia ravintoloita, jotka a) sijaitsivat nähtävyyksien ja piazzojen välittömässä läheisyydessä, b) mainostivat turisti-menua ja c) tarvitsivat ovelleen sisäänheittäjiä. Onnistuimmekin löytämään todella hyviä paikkoja ja yhtä iltaa lukuun ottamatta ruoka oli järjestään todella hyvää.

Aamupala meillä tuli hotellin kautta. Käytännössä se tarkoitti lipuketta, jolla sai lähikahvilasta kupin teetä/kahvia ja croissantin. Taitaa vissiin olla aika yleistä, että paikallisetkin käyvät aamulla nopeasti kahvilan tiskillä kiskaisemassa vain espresson naamaan ennen kuin suuntaavat töihinsä.

Ravintoloihin kannattaa suunnata iltaisin vasta klo 20 maissa tai myöhemmin. Turistiraflat ovat toki avoinna aamusta iltaan, mutta nyrkkisääntö kuulemma on, ettei mikään kunnollinen paikka ole auki kuudelta. On ihanaa seurata, kun kaupunkikuva muuttuu illan hämärtyessä. Pöytiä ja tuolia kannetaan kaduille ja yhtäkkiä joka puolelta levittäytyy huumaava ruoan tuoksu.

Mielestäni paras vinkki Roomaan matkaaville syömisten suhteen on, että kannattaa etsiä kivan oloinen ruokapaikka jo päivällä ja varata sieltä illaksi pöytä. Opimme kantapään kautta, että siinä vaiheessa ei ole enää kovin mieltä ylentävää etsiä sopivaa ravintolaa, kun nälkä kurnii jo mahassa. Yhtenä iltana oli vain pakko saada jostain purtavaa ja päädyimme turistiansaan, jossa ruoka oli ihan mautonta. Pöh.

Ihan iltamyöhään asti ei jaksa tallustaa Rooman katuja, ellei tankkaa välillä. Me syötiin päivittäin lounaaksi pizzaa, jota sai ostettua kilohinnalla haluamansa kokoisina paloina. Ja voi pojat, ne pizzat oli parhaita ikinä. Siis katsokaa nyt noita! Naaaaaam.

Joka välissä piti mättää gelatoa. Tietysti. Gelaterioita on Roomassa joka kulmassa, mutta mistä sitä sitten tietää, mihin niistä kannattaa mennä? Kaikkialta kuulin saman ohjeen ja matkan aikana todistin sen pitävän hyvin paikkansa. Kannattaa aina ennen tilaamista käydä tsekkaamassa banaanijäätelön väri. Jos se on keltaista tai valkoista, käänny samantien pois ja etsi seuraava paikka, sillä väri- ja lisäaineilla kyllästetty gelato ei vaan maistu kovin hyvältä. Jos taas banaanijäätelö on tylsän ruskeaa, olet löytänyt gelaterian, jossa tarjolla on "aitoa tavaraa" ja voit valmistautua upeaan makuelämykseen.

Reissun tavoitteena oli maistaa mahdollisimman montaa eri jäätelömakua. Omaksi suosikikseni nousi hieman erikoisempi rosmariini-hunaja-sitruuna sekä Ferrero Rocher ja vadelmasorbetti. Nam.

Suosikeiksemme nousivat seuraavat gelateriat:

1. Tripadvisorissakin mainetta niittänyt Gelateria del Teatro (Via dei Coronari 65-66), jossa oli tarjolla perussettien lisäksi oudompiakin makuja (esim. tumma suklaa-punaviini)

2. Trasteveren hurmaava Fior di Luna (Via della Lungaretta 96)

3. Palatinon kukkulan lähettyvillä sijaitseva Gelateria ai Cerchi (Via dei Cerchi 61)

4. perusvarma ja aina vilkas Giolitti (Via degli Uffici del Vicario 40)

5. Pantheonin läheisyydessä oleva Gelateria Della Palma (Via della Maddalena 19-23), jossa tarjolla on 150 (!) eri makua

Roomassa ei muuten tarvitse kuluttaa pennosiaan juomaveden ostamiseen, sillä kadunkulmissa on hanoja, joista saa ilmaiseksi täytettyä pullonsa juomakelpoisella vedellä. Jossain paikoissa sai ilmaiseksi jopa vichyä! Itse yleensä ulkomailla matkustaessani arastelen herkkävatsaisena hanaveden juomista, mutta täällä ei ollut mitään ongelmia asian kanssa.

Jotenkin yllätyin siitä, että Roomassa kaikkien ravintoloiden menut muistuttivat hyvin paljon toisiaan. Tavallaan oli helppoa, kun ei tarvinnut juuri miettiä, mitä tänään syötäisiin, kun tarjolla oli lähinnä pizzaa ja pastaa. Alkupalaksi prosciuttoa, mozzarellaa ja cantaloupea. Kiinalaisia ravintoloita ynnä muita "erikoisuuksia" ei näkynyt mailla halmeilla.

Kaiken kaikkiaan Rooman ravintolakokemukset ylittivät odotukseni, vaikka en olekaan mikään suurin italialaisen ruoan fani. Siinä vaan on jotain niin taianomaista, kun tarkenee istua iltamyöhään kesähepenissä ulkona ja nauttia kynttilänvalossa edullista viiniä ja hyvää ruokaa. Ai että, kyllä elämä on ihanaa.